Iloinen veronmaksaja

Vaikka eläkeläisenä maksankin enemmän veroja kuin työssäkäyvä, olen samma mieltä kuin noiin 70% suomalaista on ollut jo monen vuoden ja hallituksen ajan tutkimuksissa. Veron nosto ei haittaa jos se käytetään peruspalveluihin. Minullahan on hyvä eläke. Se on se keskimääräinen runsas tuhat euroa kuussa.

Kunnallisveron nostoa kumma kyllä vastustaa eniten kokoomus jolle kuitenkin tasavero on aina ollut luonnollisesti mieluisampi kuin progressiivinen vero. Tätä samaa valtionveron laskua ja kunnallisveron nostoa on vaalilupauksistaan huolimatta harrastanut myös keskusta ja demarit. Näin myös hallituksessa ollessaan vasemmistoliittokin.

Veronalennusten dynaamiset vaikutukset on hokema jolle ei löydy pohjaa jos ihmiset maksavat samat kustannukset toisilla tavoilla. Yksityiset lääkärissäkäynnit, terveys- ja muut vakuutukset, potilasmaksut (jotka ovat euroopan korkeimpia) jne. pitävät huolen siitä, että kansalaiset maksavat palveluista suurinpiirtein saman kuin ennen veronalennuksia, mutta epätasa-arvo kasvaa.

Tämä suuntaus hirvittää. Kun yhdysvalloissa yritetään kaikin keinoin päästä pois vakuutuspohjaisesta terveydenhuollosta joka on kalleinta ja tehottominta maailmassa, niin meillä halutaan jatkuvasti mennä toiseen suuntaan. Siis poliittinen eliitti haluaa, ei kansa.

Onko niin, että nykyisessä demokratiassa kansanedustajaksi pääsee vain sen verran parempituloiset ihmiset, että he eivät tulotasonsa puolesta edusta lainkaan kansaa? Voisiko olla, että psykologian oppikirjoista niin tuttu kuvio pätisi myös eduskuntaan (ja kunnanvaltuustoihin) että ryhmään samaistuminen on tärkeimpiä ihmisen käyttätymistä säätelevä tekijä. Kun on paljon erityispalveluita saatavissa, ne halutaan säilyttää ja se ikävä kyllä tarkoittaa, että huono-osaisimmille jää rippeet. Mutta kun huono-osaisia on niin paljon, kuulee usein palveluiden heikentämisen yhteydessä valituksen, ei meillä ole siihen varaa.

Olisiko vaalimainonnalle vihdoin saatava katto, jotta eduskuntaaan saataisi myös heikommassa taloudellisissa oloissa eläviä ihmisiä vai muuttaako kansanedustajan hyvä palkka asenteita heti kättelyssä. En tiedä, mutta kansan ja kansanedustajien käyttäytymisessä on selkeä ero. Ero joka oikeuttaa kysymään voidaanko tälle tehdä jotain ja jos voidaan niin mitä? Mitä pitemmälle mennään siinä, että isolla mainostamisella pääsee keskimäärin paremmin läpi kuin  pienellä, niin tilanne säilyy sellaisena, että eduskunta ei kansan mielestä enää edusta kansaa ja populistiset puolueet saaavat protestiäänillä enemmän valtaa.

Kommentti artikkeliin “Iloinen veronmaksaja”
  1. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Tervehdys Pekka!

    Eivät politiikot meidän neuvojamme kaipaa, vain ääntämme.
    Aktiivisuus alaspäin rahvaan suuntaan on hyvin selektiivistä.
    Herätyskello soi vain vaalikampanjan aikaan.
    Noihin Arkadian portaisiin se nöyryys kummasti katoaa.
    Valta on rahaakin himoitumpi hyödyke.
    Mainosta sataa pilvin pimein,
    korva on herkistynyt ehdokkaalla ennen valitsemistaan.
    Aikaa tuntuu olevan kuulemaan sen serkun-kummin-kaimankin vaivat.
    Harvat ovat ne asioitamme ajamaan valitut politiikot, jotka kiireiltään kerkiävät/vaivautuvat kuittaamaan asiallisen meilin kysymykset.
    Heiltä vain unohtuu se tosiasia, että nämä suuret linjat piirtyvät pirun pienistä pisteistä.
    Aurinkoista viikonloppua!
    Riitta

Jätä kommentti

css.php