Tarpeettomia ihmisiä

Eräs näkökulma näissä kouluampumisissa ja lamoissa on jäänyt vähälle huomiolle. Puhutaan kyllä syrjäytymisestä ja joskus harvoin jopa syrjäyttämisestä, mutta voisi ihan reilusti puhua myös meistä tarpeettomista ihmisistä. Valta osa kaikesta informaatiosta käsittelee taloutta. Sitä kuinka kilpailla. Kuinka pudottaa se heikoin ja päästä kukkulan kuninkaaksi. Siitä kuinka paljon veroja me jo nyt maksamme ja kuinka köyhien (lue tarpeettomien) ihmisten hoitaminen tulee liian kalliiksi.

Mutta me emme puhu siitä kuinka tärkeää ihmiselle, niin aikuiselle kuin lapselle, niin rikkaalle kuin köyhälle on tuntea itsensä tarpeelliseksi. Jonkin verran puhutaan siitä kuinka tärkeää ihmisen onnellisuuden kannalta on lähimmistä huolehtiminen, mutta huolehtiminen ja jopa holhoaminen, rajojen asettaminen on mahdollista vain jos annamme itsemme tulla autetuksi.

Suomalainen mies ei apua kaipaa. Lääkäriin ei mennä ennen kuin vaimo, työnantaja tai ambulanssi pakottaa. Tämä samainen mies on teini-iässä, joka usein jatkuu läpi elämän, valmis ottamaan vaikka kuinka suuria riskejä hetken huuman innoittamana, -viinan, vauhdin hurman tai kavereiden kunnioituksen takia. Ja tämän kaiken takana eivät ole pelkät geenit vaan äiti ja käytännössä lähes aina poissaoleva isä joka valittaa sitä kuinka ylitöiden verotus vie työhalut.

Kun miehen tarpeelliseksi itsensä tunteminen on kiinni työstä, mistä voisi löytyä sellainen ihmisen malli joka voisi tuntea itsensä tarpeelliseksi työttömänä, tai avioeron jälkeen, tai sairaana, tai vanhana?

Yksittäisen ihmisen kyvyt muuttaa tätä arvottomien maailmaa on aika olematon, mutta yhdessä me voisimme muuttaa maailmaa, ympäröivää todellisuutta siihen suuntaan joka mahdollistaisi minun, tarpeettoman ihmisen tulevan tarpeelliseksi myös antaessani ihmisille mahdollisuuden hoitaa minua, olemalla juuri niin heikko kun olen ja antamalla niiden joille se on elämän ehto kilpailla siitä paremmuudesta.

Ei kovin helppoa, vai mitä?

2 kommenttia artikkeliin “Tarpeettomia ihmisiä”
  1. avatar Katleena sanoo:

    Kiitos avoimesta tekstistä ja hyvästä näkökulmasta! Ihmisen mielenterveydelle on äärimmäisen tärkeää tuntea itsensä tarpeelliseksi, ja siinä asiassa muut voivat tukea toipilasta.

    Toivottavasti olet huomannut, että kirjoituksesi ovat erittäin tarpeellisia hämäläiselle yhteisölle. Tuot teksteilläsi terveydenhuoltojärjestelmän asiakkaan arjen lähelle niitä, joille se tilanne on vieras.

    Tsemppiä kevääseen!

  2. Hei Pekka!

    Kyselet ”Kun miehen tarpeelliseksi itsensä tunteminen on kiinni työstä, mistä voisi löytyä sellainen ihmisen malli joka voisi tuntea itsensä tarpeelliseksi työttömänä, tai avioeron jälkeen, tai sairaana, tai vanhana?”

    Kari Koivu vastaa tämän päivän Hämeen Sanomien kolumnissa näin:

    ”Kristillinen ihmiskäsitys korostaa, että työ, teho ja jaksaminen ei ole ihmisen mitta. Jokainen elämä ja ihminen on mittaamattoman arvokas riippumatta siitä, mitä ihminen osaa tai jaksaa. Ihmisen mitta on siinä, että osaa itkeä ja rakastaa.”

    Olen samaa mieltä.

    – Teija

Jätä kommentti

css.php