Numeroleikkiä osa 2

Olimme Kalvolan kunnanhallituksen kanssa keskussairaalassa 90-luvun alkupuolella ja siinä yhteydessä oli kovasti tapetilla tuo sama ajatus priorisoinnista. Kaikki olivat sitä mieltä, että sitä pitää tehdä, mutta kukaan ei ollut halukas ottamaan vastuuta. Muut kunnat olivat halukkaampia lisäämään rahoitusta, mutta Hämeenlinna ei. Silloin priorisointi jätettiin edelleen sairaalan tehtäväksi.

Oleellista ei silloin kun ei nytkään ole se, että priorisointiin joudutaan joskus tulevaisuudessa, vaan se, että sitä tehdään koko ajan, mutta vastuuta siitä ei ota kukaan. Esimerkiksi somaattiset sairaudet priorisoidaan psyykkisten sairauksien edelle. Sairaankuljetusten kustannukset maksoi eri taho kuin se johon kustannusten leikkaukset vaikuttivat. Äänekkäimmät potilasjärjestöt saivat parannuksia hoitoon ja hiljaisimmat kärsivät. Vaikuttavuustutkimuksia ei kukaan uskaltanut ottaa kunnolla käyttöön.

Oleellista on myös tänä päivänä se, että suomalaisen henki on tuhansia kertoja tärkeämpi kuin ulkomaalaisten, ja tämä koskee lähes kaikkia kansallisvaltioita. 30 000 lasta saa kuolla joka päivä kun emme halua maksaa lupaamaamme 0,7% bkt:sta. Köyhiä suomalaisia kuolee kaksi kertaa enemmän kun keskituloisia koska emme halua maksaa terveydenhoidosta n. 7% bkt:stä enempää. Viimeisen kymmenen vuoden veronalennuksilla molemmat asiat olisivat kunnossa.

Näin siis priorisoitiin 90-luvulla ja sama tahti jatkuu. Ei Isakilla ole syytä huoleen. Ei näytä todennäköiseltä, että mikään muuttuu tulevaisuudessakaan. Suurten ikäluokkien ”eläkepommi” häviää parissa vuosikymmenessä luonnollisen poistuman kautta ja valtapolitiikka jatkaa menestyksekkäästi edelleen ottamatta vastuuta priorisoinnista.

Tämä ei ole piruilua, vaan kokemuksesta ammennettua masennusta. Toivon totisesti olevani väärässä.

5 kommenttia artikkeliin “Numeroleikkiä osa 2”
  1. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Sairastat todellakin väärää tautia Pekka. Taidemaalari-tuttuni valitti taannoin samaa. Hän pyrki maanis-depressiivisen kautensa turbulenssissa alueensa psykiatriseen hoitoon. Ei onnistunut. Mies kiipesi sairaalan lämpölaitoksen katolle ja uhkasi hypätä.
    Paikalle hälytetyt poliisit rauhoittelivat, veivät kahville ja kehoittivat odottamaan aamua, jolloin psyk.polin ovet ”aukeavat.”
    Empaattisten poliisien hän sanoi pelastaneen henkikultansa.
    Taiteilija sanoi minulle melko katkerana,
    – Jos olis sydän tai vatsa, mutta kun on pää, ni ei pääse hoitoon.
    Jotakin tässä kaikessa on pahasti vialla.
    Hämmästelin erään t-keskuksen menoa ollessani kunniallisessa työssä jonkin aikaa, jotta voin kustantaa tämän taivaanrannan maalaamiseni. Pomoni jakeli vastaanotolla potilaille omia ja kavereiden käyntikortteja. Iloitsi pikkupojan tavoin lääkefirmojen joululahjoista ja tietokonemaailma oli hälle kuin karkkitaivas. Aamut t-keskuksessa, josta kiireesti omalle vastaanotolle. Jossakin vaiheessa paljastui työpaikkakiusaaja, josta hällä ei ollut harmainta aavistusta. Pomon, jos kenen pitäisi tällaiseen puuttua.
    Joskus tuntuu, kuunnellessani tuttuja hoitsuja, että työntekijät ovat sairaampia, kuin potilaat. Ehkä sen tekee vanhakantainen hierarkia, en tiedä.
    Luin just, että terveydenhuollossa on 4000 erilaista tietojärjestelmää!? Minulla olisi tuhat ja yksi tarinaa kalustohankinnoista..
    Kaverit ovat päivitelleet usein miten uskallan arvostella tätä pyhää yhtälöä.
    Onneksi on systeemissä vielä näitä ahneudelta säästyneitä Hippokrateen valan sisäistäneitä..
    jos sellainen ei satu kohdalleni tarvittaessa, olen ainakin omalta osaltani sanonut mitä ajattelen ja ihmettelen.

  2. avatar Pekka Lampela sanoo:

    Kyllä vanhakantainen hierarkia on yksi ongelmista, mutta keskeisiä ongelmia on myös meidän poliitikkojen asenteissa. Kun haluamme säilyttää sen, että rahalla saa parempaa hoitoa, olemme valmiita hylkäämään monia periaatteitamme. Ei ole kovin monia työpaikkoja vapailla markkinoilla joissa työntekijä saa tehdä sivutöitä kilpailijalle. Muussa toiminnassa tajutaan, että siinä on selviä intressiristiriitoja, mutta ei terveydenhuollossa. On monia muitakin asioita joissa kuvitellaan, että lääkärit ovat eettisesti muiden ihmisten yläpuolella ja asetetaan heidät jatkuvasti houkutuksille alttiiksi. Tämähän ei ole lääkäreiden vika, vaan meidän poliitikkojen joiden oma etu tulee kovin helposti yleisen edun edelle.

  3. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Mun faija ei sallinut moraaliopissaan selityksiä
    ”en minä, mutta pojat..”
    Hän korosti, että loppupeleissä oman päänsä kanssa on nukuttava.
    Aattelen silleen ettei edes politiikko ole vastuussa lääkärin eettisistä valinnoista, olivatpa politiikon tekemät päätökset miten moraalittomia tahansa.
    Lääkärin duuni painii ihan eri sarjassa mielestäni, kuin esim. pörssimeklarin. Anteeksi pörssimeklarit.
    Yhteisiä varojamme pyörittävillä politiikoilla pitäisi kylläkin olla herkempi ote, etten sanoisi omatunto ko. rahamassiin, käsitelkööt sitten miten holtittomasti tahansa omaa tilipussiaan.
    Ps. Aamun HäSa juttu Lääketeollisuuden pomosta Anne Siimeksestä poiki mieleeni eilisen kassakeskustelun kaupassa
    Eläkeläisrouva siunaili minimaalista muovipussukkaansa kassalle
    – Tähän upposi taas ihan kamala summa rahaa.
    Kassatyttö
    – Meidän äidin lääkekulut on vuodessa 50 000 euroa..!?

  4. avatar Juhani Nikkanen sanoo:

    Terveyden huollon byrokratia estää tämän alan kehittymisen.Nostaa valtavasti kuluja ja jos suoraan sanoo,hallitsematon menojen kasvattaminen kaataa koko terveyshuollon. Nyt näyttää siltä , lääkärit ovat kahden työmaan loukussa sairaalan virassa, ja oman firman rahakkaassa leipätyössä.Sairaalan työntekijät nääntyvät työtaakan alle sekä työmaakiusaamisen loputtomaan arkeen. ja kaikenmaailman ”työilmapiirinpurkupalavereihin” .

  5. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Tosi on Juhani tuonkin työilmapiiripurkupalaverin suhteen.
    Meillä kävi ko. t-keskuksessa näiden purkujen lisäksi kaikenlaista fläppiäijää kertomassa itse asiaan kuulumattomia juttuja.
    Kieltäydyin sulkeisista sanoen pomolle, että mä jään tekemään jotakin järkevää sillä välin. Istuin akvaariossa puhelintyttönä senkin ajan.
    Koulukaverini opiskeli hoitsuksi teholle. Hän valitti, että aika menee tiekkarin ääressä ja lukiessa-vastatessa jonninjoutaviin raportteihin. Sanoi, että potilas on siinä vähä niinkuin tiellä.
    Oli harkinnut useasti rakastamansa ammatin vaihtoa ja odottaa nyt kiihkeästi eläkkeelle pääsyä..

Jätä kommentti

css.php