Dialogia, iloa ja innovoimaa.

Hanna ja Susanna kirjoittavat hyvin ja tärkeästä asiasta eri näkökulmista.
Olen koko ikäni saanut toimia ryhmissä jossa perusajatus on ollut luoda jotain uutta. Speden ja Eren kanssa oli tärkeää, että keskustelun tuloksena ei ollut mikään yhteisymmärrys, vaan yritys jalostaa toinen toistensa ajatuksia johonkin sellaiseen johon kukaan ei yksin olisi kyennyt. Toki Spede useimmiten sai viimeisen sanan; ”Hyvä että keksin”. Ilman sitä ei muiden keksimää olisi ehkä saatu toteutettua. Kyseessä ei aina ollut vain jokin sketsi, vaan usein myös tuotantotekninen ratkaisu jossa minulla oli aika paljon annettavaa. Monet kuvittelevat, että tällainen innovatiivinen dialogi sopii kyllä taiteilijoille, mutta ei muille. Oma kokemukseni on toinen. Olen ollut mukana mm. teatteritalojen rakentamisessa ja kun siellä on tällaista sovellettu toiminnalliseen suunnitteluun, on tuloksena usein ollut toimintamahdollisuuksien lisääntymisen lisäksi miljoonaluokan säästöjä.

Politiikassa yritykseni saada ihmisiä ymmärtämään tämän kaltaisen toimintatavan merkitys valui hukkaan vuosikymmen toisensa jälkeen. Kokemus toisensa jälkeen osoittaa, että politiikkaan tulee huomattavasti enemmän sellaisia ihmisiä joille valtapolitiikka on tärkeämpää kuin saada jotain positiivista muutosta aikaan. Ja tämä koskee kaikkia puolueita. Osasyynä on varmasti oma luonteeni joka ei riittävästi huomioi toisten pelkoja esimerkiksi asemansa menettämisestä, kun minulla ei koskaan ole ollut sellaista asemaa jonka olisin halunnut säilyttää. Minua kiinnostaa vain tulokset. Sosiaaliset taitoni eivät riitä aikaansaamaan haluamiani tuloksia, sitä ymmärrystä, että yhdessä olemme enemmän kuin osiemme summa, vaikka kuinka edustaisimme erilaisia poliittisia suuntauksia.

2 kommenttia artikkeliin “Dialogia, iloa ja innovoimaa.”
  1. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Miten oikeassa oletkaan Pekka.
    Jos tuo ..”yhdessä olemme enemmän..”
    tarttuisi kulkutaudin tavoin kansan valittuihin,
    mikäs meidän olisi valamiissa mualimassa.
    Politiikkaan hakeutuu valitettavan paljon narsistisia pyrkyreitä, joiden todellisia tarkoitusperiä ei äänestäjä heti hoksaa.
    Asiat eivät riitelekkään, vaan ihmiset, valitettavasti.
    Loputkin todellisuudentajusta valtuutetuilta katoaa Arkadian l. ”Tylypahkan” portaita ylös kiipeillessä..
    Idealisteilta tukitaan turpa jo alkumetreillä ryhmäkuri-simputuksessa.
    Olen usein todennutkin..
    siellä missä kaikki ajattelevat samoin, siellä ei paljon ajatella.
    Mutta eihän anneta periksi Pekka!

  2. Poliittinen kanta ei yhdistä ihmisiä aina yhtä vahvasti kuin arvomaailma. Arvot pitävät sisällään muutakin kuin sen, puolustetaanko pienituloisten vai keskituloisten asemaa. Kun toista oikein arvostaa ihmisenä, myös kuuntelee avoimemmin. Mutta siihen, että yhdessä oltaisiin enemmän, tarvitaan ainakin kaksi osapuolta. Yhden osapuolen sosiaaliset taidot eivät siinä riitä koskaan. Niinhän sitä sovintoonkin tarvitaan kaksi, mutta riidellä voi yksinäänkin 🙂

    Hyvä oli puheenvuorosi.

    Susanna

Jätä kommentti

css.php